Onko politiikka peli?

Politiikka on mennyt ääripäihin. Toisessa päässä ovat hyssyttelijät, jotka eivät uskalla lausua mistään mitään ja laskevat jokaisen äänen shakinpelaajan tarkkuudella – yleensä väärin. Kuluttaja on nimittäin arvaamaton, mutta äänestäjä vielä arvaamattomampi. Ja niin sen pitääkin olla.

Toisessa ääripäässä majailee joukko ihmisiä, jotka laukovat ilmoille ajatuksiaan miettimättä yhtään. Ehkä ylevää, mutta hyvin vaarallista. Tämä porukka on ollut liiankin äänekäs luodessaan hysteriaa esimerkiksi maahanmuuttoasioissa.

Näiden ääripäiden väliin jää pelottavan vähän ainesta. Mistä löydämme rohkeita, omilla aivoillaan ajattelevia nuoria politiikantekijöitä? Ihmisiä, jotka hallitsevat politiikan lainalaisuudet, mutta pelaavat puhdasta peliä. Kyllä, politiikka on peliä, mutta ei pelin itsensä vuoksi. Politiikka on peliä, jossa pelinappuloina ovat tavalliset ihmiset ja heidän elämänsä. Tätä on syytä kunnioittaa.

Tällaista ajan kipeästi kaipaamaa poliitikkotyyppiä edustaa hyvä ystäväni Teemu Hirvonen. Tästä syystä suosittelen lämpimästi, että Demarinuorten liittokokous valitsee hänet puheenjohtajakseen.

Terveisin aurinkoisesta Chisinausta, jossa elohopea kapusi jo +30 asteeseen,

Niko