I Puhdas ympäristö ja kilpailukyky eivät ole toisiaan poissulkevia

Mitä ihmeen viherkaulustyöpaikkoja?

Ilmastonmuutostahan ei varsinaisesti ollut olemassa ennen ekonomisti Nicholas Sternin raporttia vuonna 2006. Hän takoi päähämme ajatuksen siitä, että on taloudellisesti fiksua torjua ilmastonmuutos. Maailma havahtui, kun alettiin puhua rahasta. Tämä todisti ihmisen perusluonteen jälleen kerran: setelin katoaminen harmittaa enemmän kun setelin löytäminen tuottaa iloa.

”Jos en voi vakuuttaa teitä ilmastonmuutoksen ehkäisyn tarpeellisuudesta vetoamalla inhimillisiin arvoihin, niin vetoan sitten taloudellisiin. 10 miljoonaa viherkaulustyöpaikkaa unionin alueelle!”

Tehdään siis ilmastonmuutoksen torjunnasta bisnes. EU:n rooli tässä on luoda puitteet ja pelisäännöt. Tämä tarkoittaa määrätietoisia panostuksia vihreään ekoteknologiaan. Puhumme ns. viherkaulustyöpaikoista. Lisäksi on hyvä huomata, että Suomen kaltainen korkean koulutuksen maa hyötyy tällaisesta kehityksestä valtavasti. 

Vuonna 2050:

Päästökauppa on tehnyt itsensä turhaksi. Syynä tälle ovat vuosisadan alussa tehdyt määrätietoiset panostukset vihreän energiateknologian kehittämiseen.

EU:n on näytettävä esimerkkiä ja siivottava oma tonttinsa. Kööpenhaminan ilmastokokous joulukuussa 2009 tulee näyttämään suuntaa koko maailman kehitykselle.

”Lähtökohta on, että ympäristöä ei saa tuhota rahallakaan”

Ei pidä ummistaa kuitenkaan silmiä olemassa olevilta päästöjen lähteiltä. Näiden hallinnassa on käytettävä taloudellisen ohjauksen mahdollisuutta hyväksi niin paljon, kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa päästökaupan laajentamista ja kansainvälisiä ympäristöveroja.