Onko politiikka peli?

Politiikka on mennyt ääripäihin. Toisessa päässä ovat hyssyttelijät, jotka eivät uskalla lausua mistään mitään ja laskevat jokaisen äänen shakinpelaajan tarkkuudella – yleensä väärin. Kuluttaja on nimittäin arvaamaton, mutta äänestäjä vielä arvaamattomampi. Ja niin sen pitääkin olla.

Toisessa ääripäässä majailee joukko ihmisiä, jotka laukovat ilmoille ajatuksiaan miettimättä yhtään. Ehkä ylevää, mutta hyvin vaarallista. Tämä porukka on ollut liiankin äänekäs luodessaan hysteriaa esimerkiksi maahanmuuttoasioissa.

Näiden ääripäiden väliin jää pelottavan vähän ainesta. Mistä löydämme rohkeita, omilla aivoillaan ajattelevia nuoria politiikantekijöitä? Ihmisiä, jotka hallitsevat politiikan lainalaisuudet, mutta pelaavat puhdasta peliä. Kyllä, politiikka on peliä, mutta ei pelin itsensä vuoksi. Politiikka on peliä, jossa pelinappuloina ovat tavalliset ihmiset ja heidän elämänsä. Tätä on syytä kunnioittaa.

Tällaista ajan kipeästi kaipaamaa poliitikkotyyppiä edustaa hyvä ystäväni Teemu Hirvonen. Tästä syystä suosittelen lämpimästi, että Demarinuorten liittokokous valitsee hänet puheenjohtajakseen.

Terveisin aurinkoisesta Chisinausta, jossa elohopea kapusi jo +30 asteeseen,

Niko

Hyvät ystävät!

Olen maaliskuusta elokuun loppuun työkomennuksella Moldovan Chisinaussa tieprojektissa. Tästä johtuen olen perustanut uuden Moldova-aiheisein blogin tänne. Poliittinen toimintani ei kuitenkaan katoa minnekään. Pikemminkin täältä Chisinausta käsin on hyvä suunnitella eduskuntavaaleja kaikessa rauhassa. Kannanotot päivänpolitiikkaan jäävät luonnollisesti harvalukuisemmiksi.

Moldova-blogissa tarkoituksenani on ennen kaikkea avata lukijalle Moldovalaista ja Itäeurooppalaista yhteiskuntaa henkilökohtaisten kokemusteni kautta. Tarkoituksenani ei ole puuduttaa lukijaa yksityiskohtaisilla kuvauksilla mustien kivien levittämiseen eli asfaltointiin liittyvistä teorioista, ehkä sananen paikallisesta työmoraalista on paikallaan.

Kuitenkin, koska olen kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnasta, aion tuoda hieman esille myös tätä puolta kirjoituksissani (esimerkiksi sellainen seikka, että maan sisäpoliittisen tilanteen takia maa on elänyt ilman istuvaa presidenttiä huhtikuusta 2009 asti).

Päivitän blogia säännöllisesti ja suosittelen lämpimästi! 
 

Niko

Latistuksen mankelin pyörittäjät

Eilinen kaupunginvaltuuston kokous oli ensimmäinen, joka välitettiin Internetin kautta koko maailmalle. Ja se näkyi. Oli kuin salama olisi iskenyt valtuustosaliin. Hameet oli täsmätty, kaulukset kovetettu, puvut ja kravatit kohdallaan. Ja kaikkien piti päästä sanomaan jotain nokkelaa.

Julkinen poliittinen keskustelukulttuuri on valitettavasti sitä, että omaa näkemystä juntataan väkisin, eikä vuoropuhelua edes yritetä. Sosiaalinen paine oikeassa olemiselle on liian kova. Typerä älymiekkailu ja piikittely eivät anna ihmisille kovinkaan hedelmällistä kuvaa siitä tärkeästä työstä, jota valtuusto tekee.

Kun käsittelimme valtuustoaloitetta lastensuojelun kehittämiseksi, ts. perhehoitopalkkion korottamiseksi, kaikki julistivat kilvan olevansa lasten asialla. Varsinainen paljastus. Kun käsittelimme aloitetta lain noudattamista sosiaali- ja terveystoimessa, kuultiin vuolaita sanoja siitä, että lakia pitää noudattaa. Jos asiasta olisi äänestetty, niin ajatus lain noudattamisesta olisi voinut saada jopa enemmistön kannatuksen valtuustossa! Miksi vasta nyt, eivät nämä mitään yllätysasioita olleet.

Valtuutettu Hetti Rytsyn sanat jäivät mieleeni, kun lastensuojelun aloitetta käsiteltiin. Hän moitti perussuomalaisia siitä, että budjetin valmistelun yhteydessä näitä asioita ei pidetty esillä. Kylläpä poliittinen muisti on todella lyhyt. Demarit, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset tekivät esitykset lisämäärärahoista juuri näihin kohteisiin. Ja silloin meidät leimattiin poliittisten irtopisteiden populistisiksi keräilijöiksi.

Nyt käydään hakemassa vaan oikeudesta päätökset ja annetaan sama raha lisätalousarvion muodossa. Mahdollinen säästö häviää imagokuprun muodossa taivaalle. Tämä nähtiin varsin hyvin ip-toiminnan lakkauttamisella pelaamisen yhteydessä. Vaikka oli selvää, että ao. säästötoimi ei tule missään olosuhteissa menemään läpi, piti sitä kuitenkin esittää. Tämä maksoi Kuopiolle varmasti enemmän kuin siitä saatava 160 000 euron säästö. Tällaiseen nahisteluun käytetty aika ja vaiva olisi voitu käyttää aitoon keskusteluun siitä, millaiset palvelutavat kaupungillamme on tulevaisuudessa. Tai vaihtoehtoisesti lämpimikseen puhumiseen tuhrautuneilla kokouspalkkioilla olisi maksettu Valkeisenlammen puiston vuoden talvikunnossapito.

Siispä ihan kotikutoinen soppa ollaan keitetty, aivan turha on etelän tai idän mediaa syytellä. Valtuutettu Risto Lyytikäisen sanoin toivon, että latistuksen mankelin pyörittäminen loppuu tässä kaupungissa!